Sijoittamisen tajunnanvirtaa

Osakkeita arvioitaessa ja ostettaessa huomio kiinnitetään yleensä ensimmäiseksi yhtiön tuottoon ja tarkastelujänne on tavallisesti vuosi. Yksi vuosi taaksepäin voi olla hyvinkin vauhdikas, mutta jos vaihtelu eli volatiliteetti on ollut suurta ja toisaalta pitempiaikainen historia on huono tai sitä ei edes ole olemassa (uudet yhtiöt), varovainen sijoittaja yleensä pyrkii välttämään houkutusta.

Pelkkien lukujen perusteella tulevaisuuden tuottoja ei käytännössä voi ennustaa, vaan tueksi tarvitaan oikeaa tietoa siitä, mitä yhtiössä tapahtuu ja miten realistisia hankkeet ja suunnitelmat ovat. Etenkin pienten riskiyhtiöiden avainhenkilöiden toiminta yhtiössä ja sen ulkopuolellakin, sekä yleinen mentaalihygienia olisi hyvä tuntea ennen kuin kukkaronnyörejä alkaa löysäillä.

Osakkeessa korkea tietyn vuoden tuottoprosentti voi tarkoittaa myös sitä, että ko. osake on todennäköisesti ostohinnaltaan  jo huomattavan kallis. Mikäli tällä tavoin kalliita osakkeita on myynnissä keskimäärin ottaen runsaasti, ja myös erilaisilla toimialoilla, voi jo olettaa että talouden sykleissä ollaan suhdannekierron ehtoopuolella ja seuraavaksi suunta voikin olla vain alaspäin.

Kauppalehti tarjoilee hinta/laatu -arvioita helposti ymmärrettävässä muodossa mm. Balancen listalla. Lista laaditaan neljästi vuodessa osavuosikatsauskauden jälkeen ja lisäksi tehdään neljä osapäivitystä:

https://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/analyysit/balancenlista/

Käännepisteestä paluu takaisin samalle kurssitasolle voi viedä useamman vuoden, joten paljon kärsivällisyyttä vaaditaan, odottavan aika on pitkä ja sijoittajan arki pitkäveteistä.

Nousun taittumisen käännepistettä ennakoitaessa suuret yhtiöt ja vahvat osingonmaksajat lienevät paras vaihtoehto ja salkun hajautus kaikilla tavoin mitattuna on arvossaan. Elintärkeät toimialat ja infraan sijoittaminen säilyttävät yleensä arvonsa vaikeissakin oloissa. Tuotto ei lamavaiheessa ole niin tärkeä, vaan tappioiden minimoiminen. Ajattelun kääntäminen defensiiviseksi olisi hyvä ehtiä tekemään hallitusti ja hätiköimättä.

Varovaista strategiaa noudattavalla sijoittajalla salkku on aina vähän niinkuin lamaa ennakoivassa kunnossa, jolloin tarvetta suurempiin suunnanmuutoksiin ei välttämättä olekaan.

Paras ostohetki on suhdanteen pohjalla, mutta ajankohtaa on vaikea ennustaa, tai edes huomata, vaikka se olisi jo käsillä. Joka tapauksessa laskukauden aikana varoja olisi hyvä olla mahdollisimman likviidissä muodossa, koska silloin voi tapahtua sellainenkin ihme, että hyvää saa halvalla.

Pörssikurssit ovat kuin valuuttakursseja – pitää pystyä ostamaan sopivaan hintaan, jolloin ”tuotetta” saa myös enemmän samaan hintaan ja toisaalta mahdollisuus hinnan nousuun on parempi. Ostopaikallakin on merkitystä, jos sen valinnalla voi vaikuttaa “tavaran” toimituskuluihin ja muihin sivukuluihin.

2018 rahoitusyhtiöiden blogistit ovat vielä verraten luottavaisia vakauden säilymiseen, vaikka jo tälle vuodelle ennustettiin markkinoiden alkavan taantua. Positiivisia yllätyksiä on kuitenkin tullut jo niin pitkään, että käänne on jossain vaiheessa väistämätön. Veikkaukset käänteen ajankohdasta vaihtelevat (2018 keväällä) puolesta vuodesta kolmeen vuoteen – arvaukset laman syvyydestä vaihtelevat niin ikään “miedosta” äkkisyvään.

No, mitä sitten? Miten laskukauteen voisi varautua, vai voiko mitenkään. Voisi kuvitella, että hyvin hoidetut passiiviset ja hajautetut rahastot olisivat ikään kuin turvasatama tai ainakin tasoittaisivat alaspäin menoa helpommin hallittavaksi. Hankittavien rahastojen tulisi olla maantieteellisesti ja toimialallisesti hajautettuja, jotta haluttu turvavaikutus saataisiin aikaan.

Viimeisimmät laskukaudet ovat aina olleet globaaleja, joten pelkästään maantieteellisellä hajautuksella ei saa kummoistakaan suojaa.

Muutenkin voi miettiä, mikä omaisuuslaji ylipäänsä säilyttää arvonsa laman aikana ja sen yli. Jotkut sijoittavat kultaan tai vahvaksi kokemaansa valuuttaan, mutta olisiko vahvalla toimialalla operoiva vahva yhtiö sittenkin paras vaihtoehto, koska siellä kuitenkin parhaat saatavilla olevat voimat pyrkivät luovimaan kyseistä yhtiötä lamassa ja lamasta. Jos se on jo tähän mennessä selvinnyt menestyksekkäästi useista suhdannekierroista, on todennäköistä että siellä on asiasta parempaa tietoa kuin keskivertotuulipukusijoittajalla.

Hyviä esimerkkejä tällaisista yhtiöistä löytyy osinkoaristokraattien ja -kuninkaiden listoilta. USA:n markkinoiden osinkokuninkaat ovat kasvattaneet osinkojaan yhtäjaksoisesti yli 50 vuotta, johon ajanjaksoon mahtuu jo melkoinen määrä globaaleja ja paikallisia kriisejä. Osinkoaristokraatille riittää USA:ssa 25 vuotta yhtäjaksoista osingon korotusta ja Euroopassa arvonimeen riittää 10 vuotta, näin siis myös Suomessa.

Meillä tämä aristokraattienkin lista on lyhyt. Vuosittain vain pari kolme yhtiötä saavuttaa 10 vuoden korotuspaalun ja samaan aikaan aiemmat aristokraatit joutuvat tinkimään osingostaan ja näin ollen putoavat listalta.

USAn osinkoaristokraatteja ja -kuninkaita voi ostaa omien mieltymysten mukaan yksittäin tai hyötyä koko aristokraattikunnasta kerralla ostamalla ETF-rahastona, jolloin myös toimialahajautus tulee samalla hoidettua.

Voidaan sanoa, että hyvä osinko-osake on kuin lypsävä lehmä. Jotkut lypsävät vuodesta toiseen tasaisesti, tai jopa nousujohteisesti kymmeniä vuosia kuten parhaat osinkokuninkaat. Tällöin ei ole kovin suurta merkitystä, mikä on lehmän reaaliarvo, koska sitä ei ole aikomuskaan lyödä lihoiksi. Ja niin kauan kuin se lypsää hyvin, se kannattaa pitää.

Rahoitus- ja pankkisektorin osaamiseen ei turvasatamien etsimisessä kannata kovasti paljon tai ainakaan sokeasti luottaa, koska niissä osaaminen keskittyy viime kädessä omien riskien minimoimiseen asiakkaan kustannuksella. Valitettavasti.

Suhdannekierron voi halutessaan jakaa vaiheisiin, joiden voidaan nähdä toistuvan kierrosta toiseen. Vaiheiden tarkkaa kestoa ja taittumista ei kuitenkaan kukaan voi määrittää tarkasti, vaikka niiden kehittymismekanismit periaatteessa tunnettaisiinkin. Loppupeleissä kyse on kuitenkin psykologiasta; ihmisten intuitiivisesta käyttäytymisestä ja sen tarttumisesta lajitovereihin.

https://blogi.nordnet.fi/porssin-suhdannekierron-kuusi-paavaihetta

https://blog.evli.com/sijoitusmarkkinoiden-syklit

https://www.taaleri.com/fi/ajankohtaista/markkinakatsaus/iso-kuva-taman-syklin-viimeinen-jakso-kaynnissa

https://blogi.nordnet.fi/porssin-suhdannekierron-kuusi-paavaihetta

https://blog.evli.com/sijoitusmarkkinoiden-syklit

https://www.taaleri.com/fi/ajankohtaista/markkinakatsaus/iso-kuva-taman-syklin-viimeinen-jakso-kaynnissa

https://www.fim.com/fi/nakemys/2018/viela-monia-syita-optimismiin

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001257001.html
Nordnetin Osakestrategi Jukka Oksaharju muistuttaa, että jo 20 euroa kuukaudessa on hyvä alku.

“Jos taas sijoittajalla on aikaa, halua ja jopa kykyä tai ainakin motivaatiota perehtyä yhtiöihin, Oksaharjun mukaan kannattaa säästää 300–400 euroa kerrallaan ja sijoittaa ne vähitellen yksittäisiin yhtiöihin.

Yksittäiset yhtiöt valitaan siltä näkökannalta, että katsotaan maailmaa asiakkaana. Minkä yhtiön tuotteita ja palveluita tarvitaan, minkä toimialan palveluita tarvitaan. Parhaassa tapauksessa sijoittaja löytää hyvän toimialan ja parhaassa tapauksessa toimialan sisällä parhaan yhtiön, joka voittaa markkinaosuuksia

Yhdeksälle henkilölle kymmenestä passiivinen indeksiin sijoittaminen olisi paras vaihtoehto. Se on kyllä tappavan tylsä vaihtoehto, eikä se kiinnosta suurinta osaa. Se on tylsä, mutta tuottava tapa sijoittaa, Oksaharju myöntää.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *