Osakkeita arvioitaessa ja ostettaessa huomio kiinnitetään yleensä ensimmäiseksi yhtiön tuottoon ja tarkastelujänne on tavallisesti vuosi. Yksi vuosi taaksepäin voi olla hyvinkin vauhdikas, mutta jos vaihtelu eli volatiliteetti on ollut suurta ja toisaalta pitempiaikainen historia on huono tai sitä ei edes ole olemassa (uudet yhtiöt), varovainen sijoittaja yleensä pyrkii välttämään houkutusta.

Pelkkien lukujen perusteella tulevaisuuden tuottoja ei käytännössä voi ennustaa, vaan tueksi tarvitaan oikeaa tietoa siitä, mitä yhtiössä tapahtuu ja miten realistisia hankkeet ja suunnitelmat ovat. Etenkin pienten riskiyhtiöiden avainhenkilöiden toiminta yhtiössä ja sen ulkopuolellakin, sekä yleinen mentaalihygienia olisi hyvä tuntea ennen kuin kukkaronnyörejä alkaa löysäillä.

Osakkeessa korkea tietyn vuoden tuottoprosentti voi tarkoittaa myös sitä, että ko. osake on todennäköisesti ostohinnaltaan  jo huomattavan kallis. Mikäli tällä tavoin kalliita osakkeita on myynnissä keskimäärin ottaen runsaasti, ja myös erilaisilla toimialoilla, voi jo olettaa että talouden sykleissä ollaan suhdannekierron ehtoopuolella ja seuraavaksi suunta voikin olla vain alaspäin.

Kauppalehti tarjoilee hinta/laatu -arvioita helposti ymmärrettävässä muodossa mm. Balancen listalla. Lista laaditaan neljästi vuodessa osavuosikatsauskauden jälkeen ja lisäksi tehdään neljä osapäivitystä:

https://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/analyysit/balancenlista/

Käännepisteestä paluu takaisin samalle kurssitasolle voi viedä useamman vuoden, joten paljon kärsivällisyyttä vaaditaan, odottavan aika on pitkä ja sijoittajan arki pitkäveteistä.

Nousun taittumisen käännepistettä ennakoitaessa suuret yhtiöt ja vahvat osingonmaksajat lienevät paras vaihtoehto ja salkun hajautus kaikilla tavoin mitattuna on arvossaan. Elintärkeät toimialat ja infraan sijoittaminen säilyttävät yleensä arvonsa vaikeissakin oloissa. Tuotto ei lamavaiheessa ole niin tärkeä, vaan tappioiden minimoiminen. Ajattelun kääntäminen defensiiviseksi olisi hyvä ehtiä tekemään hallitusti ja hätiköimättä.

Varovaista strategiaa noudattavalla sijoittajalla salkku on aina vähän niinkuin lamaa ennakoivassa kunnossa, jolloin tarvetta suurempiin suunnanmuutoksiin ei välttämättä olekaan.

Paras ostohetki on suhdanteen pohjalla, mutta ajankohtaa on vaikea ennustaa, tai edes huomata, vaikka se olisi jo käsillä. Joka tapauksessa laskukauden aikana varoja olisi hyvä olla mahdollisimman likviidissä muodossa, koska silloin voi tapahtua sellainenkin ihme, että hyvää saa halvalla.

Pörssikurssit ovat kuin valuuttakursseja – pitää pystyä ostamaan sopivaan hintaan, jolloin ”tuotetta” saa myös enemmän samaan hintaan ja toisaalta mahdollisuus hinnan nousuun on parempi. Ostopaikallakin on merkitystä, jos sen valinnalla voi vaikuttaa “tavaran” toimituskuluihin ja muihin sivukuluihin.

2018 rahoitusyhtiöiden blogistit ovat vielä verraten luottavaisia vakauden säilymiseen, vaikka jo tälle vuodelle ennustettiin markkinoiden alkavan taantua. Positiivisia yllätyksiä on kuitenkin tullut jo niin pitkään, että käänne on jossain vaiheessa väistämätön. Veikkaukset käänteen ajankohdasta vaihtelevat (2018 keväällä) puolesta vuodesta kolmeen vuoteen – arvaukset laman syvyydestä vaihtelevat niin ikään “miedosta” äkkisyvään.

No, mitä sitten? Miten laskukauteen voisi varautua, vai voiko mitenkään. Voisi kuvitella, että hyvin hoidetut passiiviset ja hajautetut rahastot olisivat ikään kuin turvasatama tai ainakin tasoittaisivat alaspäin menoa helpommin hallittavaksi. Hankittavien rahastojen tulisi olla maantieteellisesti ja toimialallisesti hajautettuja, jotta haluttu turvavaikutus saataisiin aikaan.

Viimeisimmät laskukaudet ovat aina olleet globaaleja, joten pelkästään maantieteellisellä hajautuksella ei saa kummoistakaan suojaa.

Muutenkin voi miettiä, mikä omaisuuslaji ylipäänsä säilyttää arvonsa laman aikana ja sen yli. Jotkut sijoittavat kultaan tai vahvaksi kokemaansa valuuttaan, mutta olisiko vahvalla toimialalla operoiva vahva yhtiö sittenkin paras vaihtoehto, koska siellä kuitenkin parhaat saatavilla olevat voimat pyrkivät luovimaan kyseistä yhtiötä lamassa ja lamasta. Jos se on jo tähän mennessä selvinnyt menestyksekkäästi useista suhdannekierroista, on todennäköistä että siellä on asiasta parempaa tietoa kuin keskivertotuulipukusijoittajalla.

Hyviä esimerkkejä tällaisista yhtiöistä löytyy osinkoaristokraattien ja -kuninkaiden listoilta. USA:n markkinoiden osinkokuninkaat ovat kasvattaneet osinkojaan yhtäjaksoisesti yli 50 vuotta, johon ajanjaksoon mahtuu jo melkoinen määrä globaaleja ja paikallisia kriisejä. Osinkoaristokraatille riittää USA:ssa 25 vuotta yhtäjaksoista osingon korotusta ja Euroopassa arvonimeen riittää 10 vuotta, näin siis myös Suomessa.

Meillä tämä aristokraattienkin lista on lyhyt. Vuosittain vain pari kolme yhtiötä saavuttaa 10 vuoden korotuspaalun ja samaan aikaan aiemmat aristokraatit joutuvat tinkimään osingostaan ja näin ollen putoavat listalta.

USAn osinkoaristokraatteja ja -kuninkaita voi ostaa omien mieltymysten mukaan yksittäin tai hyötyä koko aristokraattikunnasta kerralla ostamalla ETF-rahastona, jolloin myös toimialahajautus tulee samalla hoidettua.

Voidaan sanoa, että hyvä osinko-osake on kuin lypsävä lehmä. Jotkut lypsävät vuodesta toiseen tasaisesti, tai jopa nousujohteisesti kymmeniä vuosia kuten parhaat osinkokuninkaat. Tällöin ei ole kovin suurta merkitystä, mikä on lehmän reaaliarvo, koska sitä ei ole aikomuskaan lyödä lihoiksi. Ja niin kauan kuin se lypsää hyvin, se kannattaa pitää.

Rahoitus- ja pankkisektorin osaamiseen ei turvasatamien etsimisessä kannata kovasti paljon tai ainakaan sokeasti luottaa, koska niissä osaaminen keskittyy viime kädessä omien riskien minimoimiseen asiakkaan kustannuksella. Valitettavasti.

Suhdannekierron voi halutessaan jakaa vaiheisiin, joiden voidaan nähdä toistuvan kierrosta toiseen. Vaiheiden tarkkaa kestoa ja taittumista ei kuitenkaan kukaan voi määrittää tarkasti, vaikka niiden kehittymismekanismit periaatteessa tunnettaisiinkin. Loppupeleissä kyse on kuitenkin psykologiasta; ihmisten intuitiivisesta käyttäytymisestä ja sen tarttumisesta lajitovereihin.

https://blogi.nordnet.fi/porssin-suhdannekierron-kuusi-paavaihetta

https://blog.evli.com/sijoitusmarkkinoiden-syklit

https://www.taaleri.com/fi/ajankohtaista/markkinakatsaus/iso-kuva-taman-syklin-viimeinen-jakso-kaynnissa

https://blogi.nordnet.fi/porssin-suhdannekierron-kuusi-paavaihetta

https://blog.evli.com/sijoitusmarkkinoiden-syklit

https://www.taaleri.com/fi/ajankohtaista/markkinakatsaus/iso-kuva-taman-syklin-viimeinen-jakso-kaynnissa

https://www.fim.com/fi/nakemys/2018/viela-monia-syita-optimismiin

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001257001.html
Nordnetin Osakestrategi Jukka Oksaharju muistuttaa, että jo 20 euroa kuukaudessa on hyvä alku.

“Jos taas sijoittajalla on aikaa, halua ja jopa kykyä tai ainakin motivaatiota perehtyä yhtiöihin, Oksaharjun mukaan kannattaa säästää 300–400 euroa kerrallaan ja sijoittaa ne vähitellen yksittäisiin yhtiöihin.
…
Yksittäiset yhtiöt valitaan siltä näkökannalta, että katsotaan maailmaa asiakkaana. Minkä yhtiön tuotteita ja palveluita tarvitaan, minkä toimialan palveluita tarvitaan. Parhaassa tapauksessa sijoittaja löytää hyvän toimialan ja parhaassa tapauksessa toimialan sisällä parhaan yhtiön, joka voittaa markkinaosuuksia
…
Yhdeksälle henkilölle kymmenestä passiivinen indeksiin sijoittaminen olisi paras vaihtoehto. Se on kyllä tappavan tylsä vaihtoehto, eikä se kiinnosta suurinta osaa. Se on tylsä, mutta tuottava tapa sijoittaa, Oksaharju myöntää.”

 

Sijoittaminen on tänä päivänä melkoisen trendikästä puuhaa – eikä ihme, onhan noususuhdannetta jatkunut pienin notkahduksin jo kymmenkunta vuotta, ja jokseenkin kaikki piensijoittajat ovat onnistuneet kasvattamaan sijoituksiaan.

Samaan aikaan sijoittaminen on muuttunut pääosin verkossa tapahtuvaksi ajanvietteeksi, eikä tarvetta kivijalkapankissa asiointiin juurikaan enää ole. Itse asiassa nopeimmin suosiotaan kasvattavat nyt ulkomaiset, pelkästään verkossa toimivat välittäjät.

Perinteiset pankit joutuvatkin miettimään toimintatapojaan, tarve henkilöstökulujen karsimiselle alkaa olla polttava, kun verraten yksinkertaiset algoritmit hoitavat sijoittamisen ihmistä tehokkaammin, lähestulkoon olemattomilla kustannuksilla.

Sijoittaminen ei enää ole mitenkään yksityistä eikä salaista, kuten aikaisemmin. Julkaistua sijoitustietoa on jo todella paljon ja monet tavalliset kansalaiset julkaisevat blogeissaan jopa salkkujensa euromääräisen kehityksen. Nordnet-pankin sijoittajayhteisössä Sharevillessäkin viestitellään salkut levällään, vaikka euromäärät siellä ovatkin piilossa.

Tänä päivänä sijoittamista aloittavalla on edessään vähemmän auvoinen tulevaisuus kuin kymmenen vuotta sitten. Jonkin asteinen laskukausi on väistämättä edessä ja osittain jo päälläkin. Laskevien kurssien aikaan mentäessä paras sijoitusvinkki voi olla odottaminen.

Ostaa voi sitten, kun kurssit ovat jossain vaiheessa pohjalukemissa. Tällä hetkellä voi varovaisesti sijoittaa välttämättömyyshyödykkeisiin ja -infraan, jotka eivät ole erityisen suhdanneriippuvaisia.

Kauppapaikat ja välittäjät

Sijoittamisesta useimmille tulee ensimmäiseksi mieleen oma pankki ja sen tarjoamat tuotteet ja palvelut. Perinteiset pankit tarjoavat mielellään ja ensisijaisesti omia tuotteitaan, joita ei sitten välttämättä muualta voikaan ostaa. Tämä tekee vertailun hankalaksi, kun tuotteita ei voi missään palvelussa laittaa samaan vertailukoriin.

Uusi aika on tuonut kansainväliset välityspalvelut myös piensijoittajan ulottuville. Suosittu pohjoismainen vaihtoehto on ruotsalainen Nordnet. Vähän samaan tyyliin toimivat myös esim. DeGiro ja Lynx.

Pohjoismaiden ulkopuolelle mentäessä voi jo miettiä talletussuojaa ja asiakaspalvelun erityispiirteitä, vaikka EU:n alueella pahempia yllätyksiä tai takaiskuja etenkään piensijoittajalle tuskin voi tulla. Suomenkielistä aspaa arvostavan kannattaa kuitenkin ottaa selvää, onko välittäjällä sellaista tarjolla.

Sijoittaja -lehden välittäjävertailusta vuodelta 2017 saa edelleen hyvää osviittaa ainakin siitä, miten suuria eroja välittäjien kustannuksissa voi olla ja miten eri tavalla ne kohtelevat piensijoittajaa verrattuna suuremmilla summilla (ja toisten rahoilla) operoiviin.

Passivinen piensijoittaja esimerkkisijoitukset:

https://www.sijoittaja.fi/65941/valittajavertailu-2017/

Tilanne elää jatkuvasti ja tuo vertailun jälkeen etenkin OP on parantanut asemiaan ja olisi nykyisillä kuluillaan jo aivan Nordean tuntumassa.

Lisäksi on hyvä muistaa, että kulut määräytyvät välittäjän hinnaston mukaisesti esim. salkun koon, toimeksiantojen määrän jne pohjalta. Oheisessa taulukossa passiivisen piensijoittajan 1000€:n salkku näyttää tyypillisesti kalleimmat kulut, kun rahaa ja tapahtumia on vähän.

Nordnetissä uusi asiakas on ensimmäiset kaksi kuukautta parhaalla eli halvimmalla kaupankäyntitasolla, mutta sen jälkeen tipahtaa tiettyjen sääntöjen mukaan huonoimmalle – idea on vähän samanlainen kuin autovakuutusten bonuksissa.

https://www.nordnet.fi

https://www.degiro.fi

https://www.lynxbroker.fi

Rahastot (aktiivinen vs. passiivinen)

”Yhdeksälle henkilölle kymmenestä passiivinen indeksiin sijoittaminen olisi paras vaihtoehto. Se on kyllä tappavan tylsä vaihtoehto, eikä se kiinnosta suurinta osaa. Se on tylsä, mutta tuottava tapa sijoittaa, (Nordnetin osakestrategi Jukka Oksaharju myöntää.”

Aktiivisen rahaston erottaa passiivisesta vilkaisemalla rahaston kuluja. Aktiivisen rahaston ylläpitämisestä salkunhoitajapankkiiri nyhtää useita prosentteja salkun kokonaissummasta, jopa riippumatta siitä tuottaako salkku tappiota. Tästä näkökulmasta salkun luovuttaminen jonkun pankin tradenomin hoidettavaksi on vain lisäriski ja -kustannus.

Etenkin piensijoittajan on hyvä muistaa, että ”pankkiiri syö salkustasi”.

Sen sijaan pankkien ylläpitämät rahastot saattavat olla hyvinkin tuottoisia ja turvallisia, koska niiden avulla osaltaan luodaan mielikuvaa pankin rahoitusosaamisesta. Pankin omille asiakkaille rahastojen ostaminen ja omistaminen voi olla kulurakenteeltaan suhteellisen edullistakin.

Etenkin Nordea ja 2018 myös OP ovat ojentaneet kättä piensijoittajankin suuntaan laskemalla osakekaupankäynnissä myös pienten ostoerien kuluja.

Mikään ei estä olemasta samanaikaisesti useamman pankin asiakas, jolloin salkkua voi siirrellä pankista toiseen kulloisenkin kilpailutilanteen mukaan, mikäli mielenkiintoa sen seuraamiseen riittää. Rahoitustuotteiden kirjo on tosin niin laaja, kirjava ja nopeasti vaihteleva, että niiden luotettava vertailu on jokseenkin hankalaa – vaikka sitä tekisi kokopäivätoimisesti.

Passiivisten (indeksi)rahastojen palkkiot ovat matalia, tyypillisesti 0,01% – 0,5% vuodessa.“

ETF ( Exchange Traded Fund eli pörssinoteerattu rahasto)

https://blogi.nordnet.fi/mihin-etf-sijoittajan-tulee-kiinnittaa-huomiota/

Osakkeet (kotimaiset vs. ulkomaiset)

Yksittäisten yritysten osakkeisiin sijoittaminen vastannee parhaiten ihmisten mielikuvaa sijoittamisesta yleensä. Ostetaan Nokiaa, Fortumia, Raisiota tai muuta enemmän tai vähemmän tuttua yhtiötä, tai nousevia tähtiä kuten pelifirmojen osakkeita. Yleensä tätä kauppaa käydään arvopaperipörssissä ja kauppojen välittäjinä toimivat pankit tai pankkiiriliikket.

Sijoittaa voi myös paikallisen puhelinyhtiön, hiihtokeskuksen tai vaikkapa serkkupojan pienyrityksen osakkeisiin tai osuuksiin, vaikka niitä ei valtakunnan pörssissä noteerattaisikaan. Joskus tämä voi olla hyvinkin perusteltua, varsinkin jos sijoituksessa on ns. ”oma lehmä ojassa”.

Muita tapoja sijoittaa

Muutaman vuoden ns. ”S-juna” on ollut tuottoisa sijoitusjippo, joka perustuu siihen, että suurin osa S-ryhmän osuuskaupoista on maksanut verrattain hyvää korkoa (jopa 20%) sijoitetulle osuuspääomalle.

Henkilön oletetaan hankkivan vain oman alueensa osuuskaupan osuuden, itselleen tai kaikille perheenjäsenilleen. Kuitenkin on täysin mahdollista liittyä vaikkapa kaikkien tai haluamiensa osuuskauppojen omistajaksi samalla tavalla. Parhaimmillaan nelihenkinen perhe saattoi riskittömästi netota S-junasta toista tuhatta euroa vuodessa.

Vuonna 2018 S-junan kyyti on alkanut hiipua, kun useampi osuuskauppa on osuuskuntakokouksen päätöksellä alentanut osuuspääoman korkoprosenttia ja/tai siirtynyt maksamaan ostoihin perustuvaa hyvitystä vain aktiivisille asiakkailleen. Onkin oletettavaa, että ainoastaan sijoitusmielessä osuuskuntahenkiset pikkuhiljaa vetävät sijoituksensa pois koko junasta sitä mukaa kun tuotot vähenevät.

Kauppalehden kädenojennus

Kauppalehti tarjoaa rekisteröityneelle lukijalleen käteviä työkaluja piensijoittajalle, vaikka et olisi edes lehden tilaaja. Voit muodostaa sijoituksistasi tai suunnittelemistasi sijoituksista virtuaalisen Oman Salkun tai voit seurata tiettyjä papereita Oma Lista -palvelun avulla.

Oma Salkku on kätevä tapa seurata samanaikaisesti vaikkapa perheenjäsenten sijoituksia tai eri välittäjillä olevia omia sijoituksiasi.

Ajantasaisen markkinatiedon lisäksi käytettävissä on analysoituja taloustietoja, joiden avulla yhtiöiden talouden tilaa voi arvioida ja sen kehittymistä aprikoida.

Kehitysvaiheessa oleva sivusto ( https://beta.kauppalehti.fi/porssi ) näyttää yleisen markkinatiedon ohessa samalla sivulla myös OmanListan ja OmanSalkun tiedot, jolloin niitä on helppo vertailla.

Myös Stonder -peukutustaulukko antaa osviittaa siitä, oletko samoilla linjoilla kuin muut sijoittajat. Ihan helposti ei löydy tarkempaa tietoa datan keräystavoista tai rekisteröityneiden käyttäjien määrästä – tai laadusta. Mikäli rationaalisesti käyttäytyviä käyttäjiä olisi riittävän suuri määrä, laadullinen ”volatiliteetti” menettäisi jossain määrin merkitystään.

Tulokset olisivat luotettavampia, mikäli peukutus olisi linkitetty suoraan ao. käyttäjän omiin sijoituksiin. Nyt palvelussa voi klikkailla mutupohjalta tai aivan sokkona mitä sattuu.

KL:n sivuille datan jalostaa Luuva Oy:n Stonderapp, joka saattaa käyttää myös muualta kuin omilta rekisteröityneiltä käyttäjiltä kerättyä markkinadataa .

https://www.stonderapp.com/fi

http://www.xignite.com/