Kategoria: Ruokapuoli

 

• 500 g kuorittuja katkarapuja
• 1 – 2 sipulia
• 1 – 2 valkosipulin kynttä
• 3 rkl voita
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 2 dl kuohukermaa
• 1 ripaus tabascoa
• 1 tl currya
• 1 ripaus sahramia

Hienonna sipuli ja valkosipuli.

Kuumenna voi tilavassa paistokasarissa ja hauduta siinä sipulisilppu pehmeäksi. Lisää valkoviini ja kiehauta.

Lisää kasariin katkaravut, kuumenna seos – älä keitä.

Sekoita keskenään kerma, curry, sahrami ja tabasco. Lisää kermaseos katkarapujen päälle. Kuumenna hitaasti kiehuvaksi. Tarkista maku ja tarjoa paahtoleivän tai lämpimän patongin kanssa.

Juomaksi kannattaa käyttää samaa valkoviiniä, jota käytit ruoan valmistamiseenkin.

Stifado

6 annosta

noin 1½ kg naudanpaistia
n. 1 kg pieniä sipuleita
n. 1 dl oliiviöljyä
n. 1 dl punaviinietikkaa
2-3 kpl kypsiä tomaatteja tai 1-2 prk tomaattimurskaa
(1 prk tomaattipyreetä)
rosmariinia runsaahkosti
pari laakerinlehteä
pari kanelitankoa
muutama valkosipulinkynsi pilkottuna
muutama kokonainen neilikka
hyppysellinen kokonaisia maustepippureita
hieman suolaa

Valmistusastiana savipata on osoittautunut oivalliseksi – täytä savipata tässä vaiheessa kylmällä vedellä, jotta vesi ehtii imeytyä pataan valmistelujen aikana.

Leikkaa paisti reilun kokoisiksi palasiksi, halkaise sipulit mikäli ne ovat isohkoja ja pilko valkosipulinkynnet.

Laita liha, sipulit, valkosipulit, tomaattimurska ja mausteet kerroksittain savipataan (!tyhjennä ensin savipata vedestä!) ja lisää viinietikka, oliiviöljy ja tarvittaessa hieman vettä.

Laita savipata kylmään uuniin ja uunin lämpö n. 225 asteeseen. Tässä vaiheessa voitkin huoletta käydä saunassa, valmistella lohkoperunat ja syödä alkuruoaksi tzatzikia ja dolmadeksia, sillä stifado on valmista vasta n. 2 – 3 tunnin kuluttua.

Stifado valmistuu hieman nopeammin, jos ensin huuhtelet ja kuivaat lihapalat ja ruskistat ne pannulla oliiviöljyssä sipulien kera ennen pataan laittamista. Empiiriset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että ajansäästö on marginaalista, koska työmäärä on vastaavasti suurempi.

Tarjoa stifado kuumana vaikkapa seuraavaan tapaan valmistettujen lohkoperunoiden kanssa:

Lohkoperunat

Pese ja kuori perunat. Leikkele perunat suunnilleen ranskalaisten kokoisiksi lohkoiksi (voit jättää lohkot kyllä huomattavasti isommiksikin). Aseta uunipellille leivinpaperi ja levitä perunalohkot siihen tasaisesti.

Sivele lohkot kevyesti öljyllä esim. pullasutia apuna käyttäen. Ripottele maun mukaan ranskanperunamaustetta pinnalle ja laita pelti uuniin, (mikäli se mahtuu yhdessä padan kanssa) noin 20 minuuttia ennen stifadon arvioitua valmistumisaikaa.

Voit tietenkin valmistaa lohkoperunoita kuvatulla menetelmällä muuhunkin tarkoitukseen. Tällöinkin uuni kannattaa esikuumentaa, ennen kuin perunat laitetaan kypsymään.

Lopultakin saimme aikaiseksi selvittää, mikä oikeastaan on se vihannes, jota olemme jo useana kesänä hyvällä halulla syöneet. Kyseessä näyttää olevan Celtuce eli parsasalaatti  [Lactuca sativa var augustana] (Wikipedia)

http://www.maatiainen.fi/puoti/vihannesten-siemenet/1472-salaatti-parsasalaatti.html

”Parsasalaatin kantamuoto on piikkisalaatti. Ruusuke-asteella olevia lehtiä voi käyttää normaalin salaatin tavoin. Keskikesällä pitkän päivän olosuhteissa kehittyy nopeasti korkea kukkavarsi. Kylvöstä kukkavarren muodostumiseen menee n. 10-12 vk. Kukkavarresta käytetään ravinnoksi sen mehenvä sisus. Kukkavarsi satoa voi kerätä kukintaan asti, kukinnan alettua kukkavarsi muuttuu nopeasti puumaiseksi. Ruuanlaitossa kukkavarsi kuoritaan ja pehmeä sisu käytetään tuoreeltaan salaatteihin tai käytetään parsan tavoin. Kukkavarsia voi lyhyesti (alle viikko) varastoida 0-1 asteessa haihtumiseslta suojattuna, pidempiaikainen varastoinit pakastamalla.”

https://hyotykasviyhdistys.fi/tuote-osasto/siemenet/vihannekset/parsasalaatti/

”Yksivuotinen. Jalostettu piikkisalaatista. Kiinassa viljelty vuosisatoja, Euroopassakin tunnettu jo 1800-luvun puolivälistä. Suomessa viljellään
aika vähän, vaikka menestyy hyvin. Sisältää C-vitamiinia 2-3 kertaa enemmän kuin keräsalaatti. Lisäksi siinä on kivennäisaineita, karoteenia sekä B- ja E- vitamiineja. Se on sekä salaatti että parsan tapaan tarjottava vihannes. Kiinaksi ’Woh sun’ 莴笋. ”

http://www.baike.com/wiki/%E8%8E%B4%E7%AC%8B

Voitaneen sanoa että pula-aika Suomessa kesti lähes yhtäjaksoisesti 1930 -luvulta 1950 -luvun puoliväliin, jolloin elintarvikkeiden säännöstely purettiin. Pula-ajan alku Suomessa oli kytköksissä Yhdysvalloista 1929 alkaneeseen suureen kansainväliseen lama-aikaan.

Lamasta oli hädin tuskin selvitty, kun alkoi jo sota-aikaan valmistautuminen. Sopeutumista epäilemättä helpotti se, että vyö oli jo valmiiksi vedetty tiukalle ja kotitalouksissa oli tietyllä tavalla totuttu niukkuuteen. Sota-aika toi kuitenkin mukanaan muiden tarvikkeiden ohella elintarvikkeiden säännöstelyn, joka entisestään vaikeutti riittävän ja monipuolisen ravinnon saantia. Säännöstely johti erilaisten korvikkeiden kehittelyyn säännösteltyjen raaka-aineiden tilalle.

Pula-ajan kokkien eniten käyttämä raaka-aine oli kekseliäisyys – usein ei saatavilla paljon muuta ollutkaan. Tuolloin kehitellyistä resepteistä moni oli enemmän tai vähemmän suosittu vielä 60 -luvulla, jolloin ruuan arvostus oli vielä aivan toista luokkaa kuin nykyään. Tähteiden ja vaikkapa perunankuorien hyödyntämistä helpottivat jokseenkin jokaisessa taloudessa pidetyt kotieläimet.

Pastantti- eli perunapuuron maku ja olemus palautuvat itsellenikin mieleen jo reseptiä katsellessa – ja siihen katselemiseen se saa aivan hyvin jäädäkin.

Perunapuuro eli pastanttipuuro

3 jauhoista keskikokoista perunaa
(esimerkiksi Rosamundaa)
5 dl vettä
noin 1/2 dl ohra- tai ruisjauhoja
1 tl suolaa

Keitä kuoritut ja lohkotut perunat vedessä kypsiksi. Soseuta sauvasekoittimella (!) tasaiseksi omaan keitinliemeensä. Vatkaa sekaan jauhoja kunnes puuro on riittävän sakeaa, lisää suola.

Anna hautua noin 15 minuuttia. Korista puurolautanen voisilmällä.

http://www.kaleva.fi/teemat/ruoka/pula-ajan-herkut-hoikistavat-edullisesti/60045

http://www.japin.fi/www2017/talouskoulu35-38.html#_6zufza7rxelo

---

Lisää pula-ajan reseptejä löytyy äitini vuosina 1935 -1938 talouskoulussa kirjoittamasta keittokirjasta, jonka verkkoversio löytyy osoitteesta: http://www.japin.fi/www2017/talouskoulu35-38.html

Raaka-aineet

200 g savukinkkua
500 g tomaatteja
1 kpl valkosipulinkynsi
1 kpl punaista chiliä
100 g raastettua parmesania esim. grana padano
400 g pastaa (kierre-, perhos-, penne- tai mitä tahansa sattuu olemaan)
basilikaa
suolaa
oliiviöljyä

Ohje

Pilko chilit pieneksi (siemenet ovat tulisimpia, joten jätä mukaan). Kuumenna loraus oliiviöljyä pannulla ja kuullota valkosipuli ja chili kullankeltaisiksi. Lisää pieneksi kuutioitu liha. Paista n. minuutin verran ja lisää pilkottu tomaatti ja vähän suolaa ja keitä kastiketta parikymmentä minuuttia.

Keitä pasta al denteksi ja sekoita pasta kastikkeen joukkoon. Tarjoa basilikan ja raastetun juuston kera. Vaihtoehtoisesti kastikkeen voi toki tarjoilla erikseen, jos joku haluaa vähemmän tulisen kastikevaihtoehdon pastalleen.