Rahastojen ylistys ja osakesäästötilin ahtaat rajat

Kansalaisten pankkitileillä nollakoroilla lötköttelevän laiskan rahan aktivoimiseksi on jo nyt joissakin pankeissa mahdollisuus avata aivan uudenlainen osakesäästötili, jonka käyttö varsinaisesti astuu voimaan 1.1.2020.

Osakesäästötilin keskeinen idea on, että sen sisällä tapahtuva kaupankäynti on verotonta. Pesämunaksi voi kerralla tai erissä laittaa enintään 50k€. Veroa osingoista ja myyntivoitoista maksetaan vasta, kun varoja nostetaan pois tililtä. Tästä on tietysti se etu, että myös veron osuus on edelleen sijoitettavissa ja tuottaa korkoa korolle, niin kauan kuin rahat pysyvät tilillä.

Jo ennen lanseerausta on kritisoitu sitä, että osakesäästötilillä voi tehdä vain suoria osakesijoituksia, ja verotussyistä käytännössä vain suomalaisiin osakkeisiin, koska ulkomaisten osakkeiden osingoista ulkomaille maksetuista lähdeveroista ei saa hyvitystä osakesäästötilillä, toisin kuin arvo-osuustilillä. Ulkomaisia osakkeita sinne siis ei välttämättä kannata ostaa, ja mikä vielä ikävämpää, sinne ei voi ostaa myöskään rahastoja, vaikka ne sisältäisivät pelkästään suomalaisia osakkeita. Edes pörssinoteeratut etf-rahastot eivät nykyisen lain puitteissa kelpaa osakesäästötilille.

Onkin todennäköistä, että aktiivisilla sijoittajilla on jatkossa käytössään sekä osakesäästötili että arvo-osuustili, joiden hyviä puolia hyödyntämällä voi ainakin saada hieman piristystä luutuneisiin sijoitusrutiineihinsa. Näin ainakin siihen asti, kunnes osakesäästötilin pahimmat puutteet on lainsäädännössä korjattu.

Muutaman vuoden sijoituskokemuksella on nähtävissä, kuinka paljon vakaampaa tuottoa rahastot tarjoavat suoriin osakesijoituksiin verrattuna. Yksi tyypillinen rahasto sisältää kymmeniä eri osakkeita ja toisinaan lisäksi muita tasapainottavia omaisuuslajeja. Pelkästään yhden rahaston ominaisuudet sisältävän oman salkun harkittu kasaaminen on melkoinen ponnistus, ja sen ylläpitäminen vaatii jatkuvaa seurantaa. Mikäli osakkeita on salkussa vain muutama, ja nekin emotionaalisin perustein valittuja, on melko varmaa, että sen minkä yksi nousee, toinen jo laskee, ja salkun puhdas tuotto on +/- 0.

Kyse on hyvin pitkälle henkilökohtaisen ajankäytön ja muiden resurssien preferoinnista – haluanko tosiaan käyttää aikaani a) niiden yhtiöiden pikkutarkkaan seuraamiseen, joita salkussani on ja b) niiden yhtiöiden seuraamiseen, joita salkussani ei (vielä) ole. Kumpaakin ryhmää tulisi alinomaa vahtia yksityiskohtaisesti haukan lailla, jotta pystyisi optimoimaan salkun sisällön. Optimointi onnistuessaankin on voimassa vain sen hetken, jolloin se tehdään, huomenna tilanne on jo toinen. Lisäksi jatkuva epätoivoinen kaupankäynti lisää merkittävästi kuluja ja syö mahdollisia tuottoja.

Rahastosijoittamisessa ryhmät on valmiiksi muodostettu, joko mekaanisesti (passiivisesti) tai ihmiskäden maagisella (aktiivisella) kosketuksella ja optimointi tapahtuu ryhmien sisällä määräajoin omistajan näkökulmasta automaattisesti ja ilman vaivannäköä. Etenkin passiivisissa rahastoissa korvaus toimivan osakepaketin muodostamisesta ja ylläpidosta on marginaalinen, halvimmillaan puhutaan alle 0,1% palkkiosta.

Rahastojen valinta voi olla yhtä mielenkiintoista kuin yksittäisten osakkeidenkin, vaikka mihinkään rakettinousuihin ei rahastosijoittajalla olekaan juuri mahdollisuuksia. On vain tylsän tasaisesti juoksevaa tuottoa, joka ei varmaankaan tyydytä niitä, jotka etsivät sijoittamisesta jännitystä ja actionia elämäänsä. Parhaimmillaan passiivisissa rahastoissa liikutaan kuitenkin kymmenien prosenttien vuosituotossa, johon itse kootulla ”salkkurahastolla” on normaalioloissa melko vaikea päästä.

Rahastoja voi valita äärettömän monilla eri kriteereillä, mutta panos/tuottomielessä kannattaa aina yhtenä kriteerinä huomioida rahaston kulut. Nordnet -pankilla on valikoimissaan ikään kuin sisäänheittotuotteena jopa täysin kuluttomat rahastot, jotka sijoittavat eri pohjoismaisille markkinoille. Kulukammoisille ei voi parempaa vaihtoehtoa olla olemassakaan.

Toinen tärkeä kriteeri on se hajautus, josta sijoitusten yhteydessä aina jauhetaan, ja syystäkin. Pitää hajauttaa ajallisesti, maantieteellisesti ja toimialoittain. Periaatteessa yhdellä tai ainakin kahdella rahastolla voi saada kohtuullisen hajautuksen kaikilla em. kriteereillä. Tarjolla on globaaleja rahastoja, jotka hajauttavat eri toimialoille, jolloin ostamalla tällaista rahastoa säännöllisesti kaikki hajautuksen elementit ovat kasassa.

Yleensä sijoittajalla on kuitenkin mielenkiintoa hankkia salkkuunsa useampia, vähän toisistaan poikkeavia rahastoja, ensinnäkin koska tarjontaa on aivan valtavasti ja toisaalta, koska on hauska seurata, miten valitut rahastot menestyvät toisiinsa nähden. Jossain vaiheessa joku rahastoyhtiö voi alkaa tuntua tutummalta ja paremmalta kuin toiset, jolloin alkaa suosia sen yhtiön tuotteita.

Omissa rahastoissani on positiivisesti yllättänyt mm. Spiltan Aktiefond Investmentbolag, jonka rahasto sijoittaa Euroopan EU -alueen ulkopuolisiin rahoitusmarkkinoihin ja on kerännyt viiden vuoden aikana 75%:n tuoton 0,20%:n kuluilla. Rahastoille tyypilliseen tapaan tämänkin lainoitusarvo on melko korkea eli 85%, jonka määrän voi siis saada (Nordnetissä) sijoitusta vastaan lainaa jopa 0,99%:n korolla.

Spiltan tarjoaa tervetullutta hajautusta monessakin mielessä, koska suurin osa rahastoistani sijoittaa joko euroalueelle, USA:han tai Aasiaan tai globaalisti tietylle toimialalle.

Kansainvälisyydestä tulee mieleen se, että Suomen osuus maailman rahoitusmarkkinoista on häviävän pieni, ehkä korkeintaan samaa luokkaa kuin osuus BKT:stä eli n. 0,19%. Näin ollen valtaosa rahastoistakin sijaitsee Suomen ulkopuolella ja merkittävä osa muualla kuin EU/euro-alueella. Vaikka rahasto sijaitsee maantieteellisesti lähellä eli Ruotsissa tai Norjassa, joudutaan tekemisiin valuuttamuunnosten kanssa, josta yleensä aiheutuu myös jonkinmoinen kustannus, joka on syytä huomioida rahastojen kuluja vertailtaessa.

Nykyisin jokseenkin kaikki tavanomaiset rahoitustoimeksiannot voi tehdä nopeasti, edullisesti ja helposti omalta päätelaitteelta, eli vaikka puhelimella omassa sängyssä. Käsittääkseni tämä helppous on merkittävästi lisännyt sijoittamisen menekkiä muiden harrastus- ja vapaa-ajanviettotuotteiden joukossa. Enää ei tarvitse haahuilla niskat kyrmyssä lippis väärinpäin päässä pankkien marmoripylväiköissä, joissa tympeät rahahaltijat norsunluutorneistaan arvioivat nenänvarttaan pitkin ettei tuollakaan pahaisella kulkijalla ole meille muuta annettavaa kuin hiekkaa pankkisalin lattialle, eikä muuta kahisevaa kuin tuulipukunsa.

Toisin on nyt, ja asiakas on taas arvossaan oleva kuningas. Perinteisetkin pankit ovat nöyrtyneet kehittämään rahoituspalveluitaan verkossa ja toisaalta vapautuneille markkinoille on tullut, enimmäkseen ulkomailta, koko joukko uusia tekijöitä, joilla on osakevälittämiseen aivan uudenlainen näkökulma, joka lähtee jo alun alkaen liikkeelle verkkopalveluista .

Kilpailu välittäjien kesken on kovaa ja sijoitus vertailuissa vaihtelee nopeasti erilaisten hinnoittelupäätösten seurauksena. On myös niin, että joku välittäjä sopii juuri sinun salkullesi paremmin kuin joku toinen. Oheisesta sijoittaja.fi -sivuston vertailusta näkee, miten eri välittäjät menestyvät erilaisten salkkujen hoidossa ja hinnoittelussa.

https://www.sijoittaja.fi/106876/valittajavertailu-osakevalittajat-vertailussa-katso-halvin-valittaja/

Miten ostan vanhan auton oikein… miten vanhan auton oikein ostan… miten ostan oikein vanhan auton…

Vanhan auton ostaminen on ilmastoteko, mutta ennen kaikkea oman talouden kannalta järkevää. Asioita voi tietysti laskea monella tavalla, riippuen lähtöarvoista ja tavoitteista. Vertailussa uuteen autoon olennaista on suunniteltu pitoaika, koska uuden auton arvonalennus on suurimmillaan viiden ensimmäisen vuoden aikana.

Puhtaalla mutulla ajatellen henkilö, joka haluaa ajaa uudella autolla, vaihtaa sen viimeistään silloin, kun auto lähestyy viiden vuoden ikää. Tuolloin ajokilometrit keskimääräisellä ajosuoritteella saavuttavat sadan tuhannen kilometrin rajan, joka niin ikään on eräänlainen vedenjakaja. Yli sata tuhatta ajettua autoa kun ei enää mielletä uudeksi autoksi, eikä ainakaan vähän ajetuksi.

Viiden vuoden kuluttua uuden auton arvosta on jäljellä n. puolet eli keskihintaisen (33000€) auton omistaja on menettänyt pääomakuluina yli 16000 euroa. Mikäli auto on hankittu jollain rahoitusjärjestelyllä, summa on lainanhoitokulujen verran isompi, eli saattaa lähennellä 20000 euroa. Tällä rahalla voi sitten viiden vuoden välein, tai niiden aikana hankkia kaikenlaista mukavaa, ihan omien mieltymysten mukaisesti.

Samaan aikaan 20 vuotta vanhan auton hankkinut maksoi n. 500-1000 euroa, joten pääomakustannus ei ollut kovin merkittävä. Aika yllättävää on, että molemmilla vaihtoehdoilla käyttökustannukset ovat suunnilleen yhtä suuret. Eroa voi tulla lähinnä sitä kautta, että uusi auto kuluttaa periaatteessa vähemmän, mutta usein tämäkin etu tuhotaan hankkimalla käyttötarpeeseen nähden ylisuuri auto ja vielä liian suurella moottorilla, ikään kuin varmuuden vuoksi.

Ostamalla keskihintaa edullisemman uuden auton voi merkittävästi pienentää tappioitaan, ja usein se hankintahinnaltaan edullisempi auto on vielä käytössä pieniruokaisempikin.

Siinä missä vanhan auton omistaja tietää varautua monien kuluvien osien vaihtoon tulevien viiden vuoden aikana, uuden auton ostaja maksaa suunnilleen saman summan vuotuisina määräaikaishuoltoina, jotka yleensä ovat myös takuun voimassapysymisen ehto.

Mahdollisimman täydellinen kaskovakuutus kuuluu uuteen autoon jo rahoitusyhtiön vaatimuksesta, mutta myös auton omistaja voi kokea auton täystuhon olevan liian suuri taloudellinen riski yksin kannettavaksi. Tämän riskin ulkoistamiseksi uuden auton koko vakuutuskuorma pyörähtää helposti toiselle tuhannelle vuodessa, bonushyvityksistä riippuen.

Viidensadan euron autolla ajavista valtaosa vannonee ns. perstaskukaskon nimeen ja ottaa vain pakollisen liikennevakuutuksen ja senkin halvimmasta mahdollisesta yhtiöstä kilpailutuksen jälkeen. Näin ulkopuolisten edut mahdollisessa vahinkotilanteessa tulevat turvattua ja oma vahinko rajoittuu siihen viidensadan hankintahintaan.

Netissä vaihtoautoja on jatkuvasti tarjolla vähintään uusien autojen vuotuista myyntiä vastaava määrä eli noin sata tuhatta kappaletta, joten tarjontaa riittää, ja nettipalvelut laittavat kaikki autoja myyvät, niin yritykset kuin yksityisetkin, samalle viivalle.

Autokuumeen tai akuutin auton tarpeen yllättäessä tämä tarjonnan runsaus aluksi hämmentää, mutta huomioimalla auton ominaisuuksissa muutaman perusmuuttujan, joukkoa saa merkittävästi rajattua.

Taulukkolaskennalla voi helposti tehdä kaavan, joka laskee keskeisistä muuttujista vertailuluvun, jolle voi itse asettaa raja-arvon, jonka perusteella valitsee loppusuoralle pääsevät yksilöt. Toki se viimeinen vääntö tehdään naamatusten (toisinaan jo melko epätoivoisenkin) myyjän kanssa, koska tavarasta ei markkinoilla varsinaisesti ole pulaa.

Rohkeasti tarjoamalla voit saada pyyntihinnasta pois jopa puolet – vinkkinä voisi sanoa, että autoliikkeessä tätä tuskin kannattaa yrittää. Siinä onkin taas yksi syy välttää autoliikkeestä ostamista – miksi altistaisit itsesi ammattimaisen myyjän armoille, kun voit tehdä viihdyttävää vertaiskauppaa toisen täydellisen amatöörin kanssa.

Hakutuloksia kannattaa etsiä vain kohtuulliselta etäisyydeltä omasta sijainnista, mikäli ei varta vasten halua nautiskella myös pitkän hakumatkan tuomista elämyksistä. Hakumatkalle voi tulla hintaa saman verran kuin autolle – etenkin jos viihteen puolelle mennään kovasti paljon pitkälle.

Helposti laskettavia keskeisiä kriteerejä ovat auton ikä, ajokilometrit, katsastuksen voimassaolo ja tietysti näiden suhde hintaan. Hakutuloksista kannattaa tänä päivänä rajata pois dieselit ja isommat moottorivaihtoehdot. Saman moottorilohkon pienempitilavuuksinen versio saattaa myös olla jopa kestävämpi, kuin isompi ja enemmän tehoja tuottava. Tavanomaiseen liikennekäyttöön kaikki markkinoilla olevat moottorit riittävät hyvin, ja ylimääräisillä tehoilla näyttäisi olevan vain yksilön itsekontrollia ja järkevää päätöksentekokykyä heikentävä vaikutus.

Muistuu mieleen sanonta ”jos kaikki Suomen autot pantaisiin jonoon, niin jostain tulisi joku hullu joka yrittäisi ohittaa ne”. Todennäköisesti se hullu ei olisi liikkeellä alle 1.6 -litraisella ajopelillä, joten jos et halua olla hullu, rajoita hakutuloksissa moottorin koko arvoon 1.6. Samalla tulet rajoittaneeksi vuotuiset päästöihin perustuvat verosi kohtuullisiksi, ja tehneeksi vielä pienimuotoisen ilmastoteon.

”Kun suomalainen menee autoon, auto menee suomalaiseen, ja on kuin viina päässä”, tiivisti Samuli Paronen ja Erno Paasilinna totesi että ”autot ovat niittokoneita”. Vanhallakin autolla pysyy mainiosti liikennevirran mukana kaikkien nopeusrajoitusten puitteissa ja jopa niitä ylittäen. Mahdolliset ylinopeus- ja muut törttöilysakot määräytyvät vain vuositulojesi mukaan, auton merkillä, teholla tai iällä ei ole merkitystä.

Kenties vanhan auton suurin siunaus onkin sen ihmismieltä jalostava ulottuvuus. Vanhan auton ratissa kaikenlainen kilpailu unohtuu ja voit keskittyä olennaiseen, eli matkantekoon. Yleensä tuntuma tiehen ja ympäristön tapahtumiin on parempi kuin uusissa autoissa, joissa voit uppoutua ylelliseen mukavaan virtuaalitodellisuuteen sen sijaan että tajuasit liikkuvasi kovalla vauhdilla elävien ihmisten ja eläinten kaaoksessa!

Kaiken lisäksi vältyt kateuden kiroukselta, koska vanhaa autoa ei kukaan halua sinulta pois, eikä välttämättä edes millään lailla vahingoittaa, joten kosmeettista korjaamista tuskin on ilkivallan takia odotettavissa. Kunhan jätät hansikaslokeron kannen auki autolta poistuessasi, kukaan ei myöskään viitsi nähdä murtautumisen vaivaa mahdollisesti rikkinäisen autostereosi takia.

Tuskinpa myöskään, vanhan auton jo omistavana katselet kateellisena muita vanhoja autoja, uudemmista puhumattakaan, koska olet jo oivaltanut autoilun syvimmän ytimen ja merkityksen, täten saaden sydämeesi valon, sielullesi rauhan ja täydellisen riippumattomuuden tunteen, jota vain katsastuskonttorilla kerran vuodessa saatetaan hetkellisesti horjuttaa.

Vanha auto onkin autoilun vapautta kaikkien puhtaimmassa merkityksessään, kun voit olla vapaa niin sitoutuneen oman pääoman tuskasta kuin vieraan pääoman ikeestäkin.

— Vapaasti käännetty eli pöllitty artikkelista ”The Art of Buying a Used Car ” by Goodold Times Magazine —

Faktoja lainattu Kauppalehden ajatuksia herättäneestä artikkelista ”Auton arvo puolittuu viidessä vuodessa – Mikä auto säilyttää arvonsa parhaiten?” 6.10.2019 11:35

Jotkut autot ovat arvon alentumisessa kuitenkin aivan omassa luokassaan: ” Mika aikoi vaihtaa Teslansa uuteen, mutta vaihtotarjous paljasti ikävän yllätyksen: Auton ostohinnasta oli karissut kolmessa vuodessa pois 80 000 euroa

Sijoittamisen tajunnanvirtaa

Osakkeita arvioitaessa ja ostettaessa huomio kiinnitetään yleensä ensimmäiseksi yhtiön tuottoon ja tarkastelujänne on tavallisesti vuosi. Yksi vuosi taaksepäin voi olla hyvinkin vauhdikas, mutta jos vaihtelu eli volatiliteetti on ollut suurta ja toisaalta pitempiaikainen historia on huono tai sitä ei edes ole olemassa (uudet yhtiöt), varovainen sijoittaja yleensä pyrkii välttämään houkutusta.

Pelkkien lukujen perusteella tulevaisuuden tuottoja ei käytännössä voi ennustaa, vaan tueksi tarvitaan oikeaa tietoa siitä, mitä yhtiössä tapahtuu ja miten realistisia hankkeet ja suunnitelmat ovat. Etenkin pienten riskiyhtiöiden avainhenkilöiden toiminta yhtiössä ja sen ulkopuolellakin, sekä yleinen mentaalihygienia olisi hyvä tuntea ennen kuin kukkaronnyörejä alkaa löysäillä.

Osakkeessa korkea tietyn vuoden tuottoprosentti voi tarkoittaa myös sitä, että ko. osake on todennäköisesti ostohinnaltaan  jo huomattavan kallis. Mikäli tällä tavoin kalliita osakkeita on myynnissä keskimäärin ottaen runsaasti, ja myös erilaisilla toimialoilla, voi jo olettaa että talouden sykleissä ollaan suhdannekierron ehtoopuolella ja seuraavaksi suunta voikin olla vain alaspäin.

Kauppalehti tarjoilee hinta/laatu -arvioita helposti ymmärrettävässä muodossa mm. Balancen listalla. Lista laaditaan neljästi vuodessa osavuosikatsauskauden jälkeen ja lisäksi tehdään neljä osapäivitystä:

https://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/analyysit/balancenlista/

Käännepisteestä paluu takaisin samalle kurssitasolle voi viedä useamman vuoden, joten paljon kärsivällisyyttä vaaditaan, odottavan aika on pitkä ja sijoittajan arki pitkäveteistä.

Nousun taittumisen käännepistettä ennakoitaessa suuret yhtiöt ja vahvat osingonmaksajat lienevät paras vaihtoehto ja salkun hajautus kaikilla tavoin mitattuna on arvossaan. Elintärkeät toimialat ja infraan sijoittaminen säilyttävät yleensä arvonsa vaikeissakin oloissa. Tuotto ei lamavaiheessa ole niin tärkeä, vaan tappioiden minimoiminen. Ajattelun kääntäminen defensiiviseksi olisi hyvä ehtiä tekemään hallitusti ja hätiköimättä.

Varovaista strategiaa noudattavalla sijoittajalla salkku on aina vähän niinkuin lamaa ennakoivassa kunnossa, jolloin tarvetta suurempiin suunnanmuutoksiin ei välttämättä olekaan.

Paras ostohetki on suhdanteen pohjalla, mutta ajankohtaa on vaikea ennustaa, tai edes huomata, vaikka se olisi jo käsillä. Joka tapauksessa laskukauden aikana varoja olisi hyvä olla mahdollisimman likviidissä muodossa, koska silloin voi tapahtua sellainenkin ihme, että hyvää saa halvalla.

Pörssikurssit ovat kuin valuuttakursseja – pitää pystyä ostamaan sopivaan hintaan, jolloin ”tuotetta” saa myös enemmän samaan hintaan ja toisaalta mahdollisuus hinnan nousuun on parempi. Ostopaikallakin on merkitystä, jos sen valinnalla voi vaikuttaa “tavaran” toimituskuluihin ja muihin sivukuluihin.

2018 rahoitusyhtiöiden blogistit ovat vielä verraten luottavaisia vakauden säilymiseen, vaikka jo tälle vuodelle ennustettiin markkinoiden alkavan taantua. Positiivisia yllätyksiä on kuitenkin tullut jo niin pitkään, että käänne on jossain vaiheessa väistämätön. Veikkaukset käänteen ajankohdasta vaihtelevat (2018 keväällä) puolesta vuodesta kolmeen vuoteen – arvaukset laman syvyydestä vaihtelevat niin ikään “miedosta” äkkisyvään.

No, mitä sitten? Miten laskukauteen voisi varautua, vai voiko mitenkään. Voisi kuvitella, että hyvin hoidetut passiiviset ja hajautetut rahastot olisivat ikään kuin turvasatama tai ainakin tasoittaisivat alaspäin menoa helpommin hallittavaksi. Hankittavien rahastojen tulisi olla maantieteellisesti ja toimialallisesti hajautettuja, jotta haluttu turvavaikutus saataisiin aikaan.

Viimeisimmät laskukaudet ovat aina olleet globaaleja, joten pelkästään maantieteellisellä hajautuksella ei saa kummoistakaan suojaa.

Muutenkin voi miettiä, mikä omaisuuslaji ylipäänsä säilyttää arvonsa laman aikana ja sen yli. Jotkut sijoittavat kultaan tai vahvaksi kokemaansa valuuttaan, mutta olisiko vahvalla toimialalla operoiva vahva yhtiö sittenkin paras vaihtoehto, koska siellä kuitenkin parhaat saatavilla olevat voimat pyrkivät luovimaan kyseistä yhtiötä lamassa ja lamasta. Jos se on jo tähän mennessä selvinnyt menestyksekkäästi useista suhdannekierroista, on todennäköistä että siellä on asiasta parempaa tietoa kuin keskivertotuulipukusijoittajalla.

Hyviä esimerkkejä tällaisista yhtiöistä löytyy osinkoaristokraattien ja -kuninkaiden listoilta. USA:n markkinoiden osinkokuninkaat ovat kasvattaneet osinkojaan yhtäjaksoisesti yli 50 vuotta, johon ajanjaksoon mahtuu jo melkoinen määrä globaaleja ja paikallisia kriisejä. Osinkoaristokraatille riittää USA:ssa 25 vuotta yhtäjaksoista osingon korotusta ja Euroopassa arvonimeen riittää 10 vuotta, näin siis myös Suomessa.

Meillä tämä aristokraattienkin lista on lyhyt. Vuosittain vain pari kolme yhtiötä saavuttaa 10 vuoden korotuspaalun ja samaan aikaan aiemmat aristokraatit joutuvat tinkimään osingostaan ja näin ollen putoavat listalta.

USAn osinkoaristokraatteja ja -kuninkaita voi ostaa omien mieltymysten mukaan yksittäin tai hyötyä koko aristokraattikunnasta kerralla ostamalla ETF-rahastona, jolloin myös toimialahajautus tulee samalla hoidettua.

Voidaan sanoa, että hyvä osinko-osake on kuin lypsävä lehmä. Jotkut lypsävät vuodesta toiseen tasaisesti, tai jopa nousujohteisesti kymmeniä vuosia kuten parhaat osinkokuninkaat. Tällöin ei ole kovin suurta merkitystä, mikä on lehmän reaaliarvo, koska sitä ei ole aikomuskaan lyödä lihoiksi. Ja niin kauan kuin se lypsää hyvin, se kannattaa pitää.

Rahoitus- ja pankkisektorin osaamiseen ei turvasatamien etsimisessä kannata kovasti paljon tai ainakaan sokeasti luottaa, koska niissä osaaminen keskittyy viime kädessä omien riskien minimoimiseen asiakkaan kustannuksella. Valitettavasti.

Suhdannekierron voi halutessaan jakaa vaiheisiin, joiden voidaan nähdä toistuvan kierrosta toiseen. Vaiheiden tarkkaa kestoa ja taittumista ei kuitenkaan kukaan voi määrittää tarkasti, vaikka niiden kehittymismekanismit periaatteessa tunnettaisiinkin. Loppupeleissä kyse on kuitenkin psykologiasta; ihmisten intuitiivisesta käyttäytymisestä ja sen tarttumisesta lajitovereihin.

https://blogi.nordnet.fi/porssin-suhdannekierron-kuusi-paavaihetta

https://blog.evli.com/sijoitusmarkkinoiden-syklit

https://www.taaleri.com/fi/ajankohtaista/markkinakatsaus/iso-kuva-taman-syklin-viimeinen-jakso-kaynnissa

https://blogi.nordnet.fi/porssin-suhdannekierron-kuusi-paavaihetta

https://blog.evli.com/sijoitusmarkkinoiden-syklit

https://www.taaleri.com/fi/ajankohtaista/markkinakatsaus/iso-kuva-taman-syklin-viimeinen-jakso-kaynnissa

https://www.fim.com/fi/nakemys/2018/viela-monia-syita-optimismiin

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001257001.html
Nordnetin Osakestrategi Jukka Oksaharju muistuttaa, että jo 20 euroa kuukaudessa on hyvä alku.

“Jos taas sijoittajalla on aikaa, halua ja jopa kykyä tai ainakin motivaatiota perehtyä yhtiöihin, Oksaharjun mukaan kannattaa säästää 300–400 euroa kerrallaan ja sijoittaa ne vähitellen yksittäisiin yhtiöihin.

Yksittäiset yhtiöt valitaan siltä näkökannalta, että katsotaan maailmaa asiakkaana. Minkä yhtiön tuotteita ja palveluita tarvitaan, minkä toimialan palveluita tarvitaan. Parhaassa tapauksessa sijoittaja löytää hyvän toimialan ja parhaassa tapauksessa toimialan sisällä parhaan yhtiön, joka voittaa markkinaosuuksia

Yhdeksälle henkilölle kymmenestä passiivinen indeksiin sijoittaminen olisi paras vaihtoehto. Se on kyllä tappavan tylsä vaihtoehto, eikä se kiinnosta suurinta osaa. Se on tylsä, mutta tuottava tapa sijoittaa, Oksaharju myöntää.”

Sijoitus ja rahoitus

Sisällysluettelo

 

Sijoittaminen on tänä päivänä melkoisen trendikästä puuhaa – eikä ihme, onhan noususuhdannetta jatkunut pienin notkahduksin jo kymmenkunta vuotta, ja jokseenkin kaikki piensijoittajat ovat onnistuneet kasvattamaan sijoituksiaan.

Samaan aikaan sijoittaminen on muuttunut pääosin verkossa tapahtuvaksi ajanvietteeksi, eikä tarvetta kivijalkapankissa asiointiin juurikaan enää ole. Itse asiassa nopeimmin suosiotaan kasvattavat nyt ulkomaiset, pelkästään verkossa toimivat välittäjät.

Perinteiset pankit joutuvatkin miettimään toimintatapojaan, tarve henkilöstökulujen karsimiselle alkaa olla polttava, kun verraten yksinkertaiset algoritmit hoitavat sijoittamisen ihmistä tehokkaammin, lähestulkoon olemattomilla kustannuksilla.

Sijoittaminen ei enää ole mitenkään yksityistä eikä salaista, kuten aikaisemmin. Julkaistua sijoitustietoa on jo todella paljon ja monet tavalliset kansalaiset julkaisevat blogeissaan jopa salkkujensa euromääräisen kehityksen. Nordnet-pankin sijoittajayhteisössä Sharevillessäkin viestitellään salkut levällään, vaikka euromäärät siellä ovatkin piilossa.

Tänä päivänä sijoittamista aloittavalla on edessään vähemmän auvoinen tulevaisuus kuin kymmenen vuotta sitten. Jonkin asteinen laskukausi on väistämättä edessä ja osittain jo päälläkin. Laskevien kurssien aikaan mentäessä paras sijoitusvinkki voi olla odottaminen.

Ostaa voi sitten, kun kurssit ovat jossain vaiheessa pohjalukemissa. Tällä hetkellä voi varovaisesti sijoittaa välttämättömyyshyödykkeisiin ja -infraan, jotka eivät ole erityisen suhdanneriippuvaisia.

Kauppapaikat ja välittäjät

Sijoittamisesta useimmille tulee ensimmäiseksi mieleen oma pankki ja sen tarjoamat tuotteet ja palvelut. Perinteiset pankit tarjoavat mielellään ja ensisijaisesti omia tuotteitaan, joita ei sitten välttämättä muualta voikaan ostaa. Tämä tekee vertailun hankalaksi, kun tuotteita ei voi missään palvelussa laittaa samaan vertailukoriin.

Uusi aika on tuonut kansainväliset välityspalvelut myös piensijoittajan ulottuville. Suosittu pohjoismainen vaihtoehto on ruotsalainen Nordnet. Vähän samaan tyyliin toimivat myös esim. DeGiro ja Lynx.

Pohjoismaiden ulkopuolelle mentäessä voi jo miettiä talletussuojaa ja asiakaspalvelun erityispiirteitä, vaikka EU:n alueella pahempia yllätyksiä tai takaiskuja etenkään piensijoittajalle tuskin voi tulla. Suomenkielistä aspaa arvostavan kannattaa kuitenkin ottaa selvää, onko välittäjällä sellaista tarjolla.

Sijoittaja -lehden välittäjävertailusta vuodelta 2017 saa edelleen hyvää osviittaa ainakin siitä, miten suuria eroja välittäjien kustannuksissa voi olla ja miten eri tavalla ne kohtelevat piensijoittajaa verrattuna suuremmilla summilla (ja toisten rahoilla) operoiviin.

Passivinen piensijoittaja esimerkkisijoitukset:

Välittäjävertailun tulostaulukko: Passiivinen Piensijoittaja

https://www.sijoittaja.fi/65941/valittajavertailu-2017/

Tilanne elää jatkuvasti ja tuo vertailun jälkeen etenkin OP on parantanut asemiaan ja olisi nykyisillä kuluillaan jo aivan Nordean tuntumassa.

Lisäksi on hyvä muistaa, että kulut määräytyvät välittäjän hinnaston mukaisesti esim. salkun koon, toimeksiantojen määrän jne pohjalta. Oheisessa taulukossa passiivisen piensijoittajan 1000€:n salkku näyttää tyypillisesti kalleimmat kulut, kun rahaa ja tapahtumia on vähän.

Nordnetissä uusi asiakas on ensimmäiset kaksi kuukautta parhaalla eli halvimmalla kaupankäyntitasolla, mutta sen jälkeen tipahtaa tiettyjen sääntöjen mukaan huonoimmalle – idea on vähän samanlainen kuin autovakuutusten bonuksissa.

https://www.nordnet.fi

https://www.degiro.fi

https://www.lynxbroker.fi

Rahastot (aktiivinen vs. passiivinen)

”Yhdeksälle henkilölle kymmenestä passiivinen indeksiin sijoittaminen olisi paras vaihtoehto. Se on kyllä tappavan tylsä vaihtoehto, eikä se kiinnosta suurinta osaa. Se on tylsä, mutta tuottava tapa sijoittaa, (Nordnetin osakestrategi Jukka Oksaharju myöntää.”

Aktiivisen rahaston erottaa passiivisesta vilkaisemalla rahaston kuluja. Aktiivisen rahaston ylläpitämisestä salkunhoitajapankkiiri nyhtää useita prosentteja salkun kokonaissummasta, jopa riippumatta siitä tuottaako salkku tappiota. Tästä näkökulmasta salkun luovuttaminen jonkun pankin tradenomin hoidettavaksi on vain lisäriski ja -kustannus.

Etenkin piensijoittajan on hyvä muistaa, että ”pankkiiri syö salkustasi”.

Sen sijaan pankkien ylläpitämät rahastot saattavat olla hyvinkin tuottoisia ja turvallisia, koska niiden avulla osaltaan luodaan mielikuvaa pankin rahoitusosaamisesta. Pankin omille asiakkaille rahastojen ostaminen ja omistaminen voi olla kulurakenteeltaan suhteellisen edullistakin.

Etenkin Nordea ja 2018 myös OP ovat ojentaneet kättä piensijoittajankin suuntaan laskemalla osakekaupankäynnissä myös pienten ostoerien kuluja.

Mikään ei estä olemasta samanaikaisesti useamman pankin asiakas, jolloin salkkua voi siirrellä pankista toiseen kulloisenkin kilpailutilanteen mukaan, mikäli mielenkiintoa sen seuraamiseen riittää. Rahoitustuotteiden kirjo on tosin niin laaja, kirjava ja nopeasti vaihteleva, että niiden luotettava vertailu on jokseenkin hankalaa – vaikka sitä tekisi kokopäivätoimisesti.

Passiivisten (indeksi)rahastojen palkkiot ovat matalia, tyypillisesti 0,01% – 0,5% vuodessa.“

ETF ( Exchange Traded Fund eli pörssinoteerattu rahasto)

https://blogi.nordnet.fi/mihin-etf-sijoittajan-tulee-kiinnittaa-huomiota/

Osakkeet (kotimaiset vs. ulkomaiset)

Yksittäisten yritysten osakkeisiin sijoittaminen vastannee parhaiten ihmisten mielikuvaa sijoittamisesta yleensä. Ostetaan Nokiaa, Fortumia, Raisiota tai muuta enemmän tai vähemmän tuttua yhtiötä, tai nousevia tähtiä kuten pelifirmojen osakkeita. Yleensä tätä kauppaa käydään arvopaperipörssissä ja kauppojen välittäjinä toimivat pankit tai pankkiiriliikket.

Sijoittaa voi myös paikallisen puhelinyhtiön, hiihtokeskuksen tai vaikkapa serkkupojan pienyrityksen osakkeisiin tai osuuksiin, vaikka niitä ei valtakunnan pörssissä noteerattaisikaan. Joskus tämä voi olla hyvinkin perusteltua, varsinkin jos sijoituksessa on ns. ”oma lehmä ojassa”.

Muita tapoja sijoittaa

Muutaman vuoden ns. ”S-juna” on ollut tuottoisa sijoitusjippo, joka perustuu siihen, että suurin osa S-ryhmän osuuskaupoista on maksanut verrattain hyvää korkoa (jopa 20%) sijoitetulle osuuspääomalle.

Henkilön oletetaan hankkivan vain oman alueensa osuuskaupan osuuden, itselleen tai kaikille perheenjäsenilleen. Kuitenkin on täysin mahdollista liittyä vaikkapa kaikkien tai haluamiensa osuuskauppojen omistajaksi samalla tavalla. Parhaimmillaan nelihenkinen perhe saattoi riskittömästi netota S-junasta toista tuhatta euroa vuodessa.

Vuonna 2018 S-junan kyyti on alkanut hiipua, kun useampi osuuskauppa on osuuskuntakokouksen päätöksellä alentanut osuuspääoman korkoprosenttia ja/tai siirtynyt maksamaan ostoihin perustuvaa hyvitystä vain aktiivisille asiakkailleen. Onkin oletettavaa, että ainoastaan sijoitusmielessä osuuskuntahenkiset pikkuhiljaa vetävät sijoituksensa pois koko junasta sitä mukaa kun tuotot vähenevät.

Kauppalehden kädenojennus

Kauppalehti tarjoaa rekisteröityneelle lukijalleen käteviä työkaluja piensijoittajalle, vaikka et olisi edes lehden tilaaja. Voit muodostaa sijoituksistasi tai suunnittelemistasi sijoituksista virtuaalisen Oman Salkun tai voit seurata tiettyjä papereita Oma Lista -palvelun avulla.

Oma Salkku on kätevä tapa seurata samanaikaisesti vaikkapa perheenjäsenten sijoituksia tai eri välittäjillä olevia omia sijoituksiasi.

Ajantasaisen markkinatiedon lisäksi käytettävissä on analysoituja taloustietoja, joiden avulla yhtiöiden talouden tilaa voi arvioida ja sen kehittymistä aprikoida.

Kehitysvaiheessa oleva sivusto ( https://beta.kauppalehti.fi/porssi ) näyttää yleisen markkinatiedon ohessa samalla sivulla myös OmanListan ja OmanSalkun tiedot, jolloin niitä on helppo vertailla.

Myös Stonder -peukutustaulukko antaa osviittaa siitä, oletko samoilla linjoilla kuin muut sijoittajat. Ihan helposti ei löydy tarkempaa tietoa datan keräystavoista tai rekisteröityneiden käyttäjien määrästä – tai laadusta. Mikäli rationaalisesti käyttäytyviä käyttäjiä olisi riittävän suuri määrä, laadullinen ”volatiliteetti” menettäisi jossain määrin merkitystään.

Tulokset olisivat luotettavampia, mikäli peukutus olisi linkitetty suoraan ao. käyttäjän omiin sijoituksiin. Nyt palvelussa voi klikkailla mutupohjalta tai aivan sokkona mitä sattuu.

KL:n sivuille datan jalostaa Luuva Oy:n Stonderapp, joka saattaa käyttää myös muualta kuin omilta rekisteröityneiltä käyttäjiltä kerättyä markkinadataa .

https://www.stonderapp.com/fi

http://www.xignite.com/